Ruotsin markkinatuomioistuin on antanut päätöksen patenttiloukkauksen varoituskirjeestä (MD 2011:25). Päähuomiot tuomiosta:

  1. Jos patentti on vasta haussa ja vireillä eikä myönnetty, ei saa väittää että patenttia on loukattu
  2. Kirje yrityksen omistaja-sijoittajille on markkinointia Ruotsin lain mukaan, koska se voi vaikuttaa sijoittajien päätöksiin rahoittaa yrityksen toimintaa – tai lopettaa rahoitus kuten tässä tapauksessa – ja siten vaikuttaa edullisesti kilpailijan tuotteiden menekkin ja on siten markkinointia Ruotsin markkinointilain mukaan
  3. Ruotsin ratkaisun tiivistelmä kuuluu: InCoax Networks Europe AB mot Quicom AB. – Ett bolag har till annat bolags samarbetspartner och finansiär skickat e-postmeddelanden med påståenden om att sistnämnda bolag bl.a. begår patentintrång samt att bolaget använt sig av konfidentiell och proprietär kunskap utan tillstånd. Marknadsdomstolen, som bedömt att e-postmeddelandena utgör marknadsföring, har funnit att det inte visats fog för sådana kategoriska påståenden varför påståendena varit att bedöma som vilseledande och otillbörliga enligt MFL.
  4. Vastaavasti Suomessakin Korkein Oikeus on kieltänyt liioittelun tapauksessa KKO 2005:105, jossa kilpailija lähetti valmistajan jälleenmyynnille kirjeen mallioikeuden loukkauksesta, vaikka loukkausta ei oltu vielä tuomioistuimessa vahvistettu. Liioittelun puolelle meni varsinkin kilpailijan jälleenmyyjille antama suoranainen käsky lopettaa mallioikeutta loukkaavan tuotteen myynti; tässä ei auttanut vaikka patenttitoimisto oli antanut kirjallisen mielipiteen loukkauksesta.
  5. Lisäksi tässä suomalaisessa tapauksessa mallioikeuden haltija ei malttanut odottaa valmistajalle lähettämässään varoituskirjeessä annetun määräajan kulumista umpeen ennen kuin jo lähetti käskykirjeensä myynnin lopettamisesta jälleenmyyjille.
  6. Suomen KKO: 2005:105 päätöstiivistelmä: Mallioikeuden haltija oli lähettänyt kilpailevan tuotteen jälleenmyyjille kirjeen, jossa väitettiin kilpailevan tuotteen loukkaavan mallioikeutta ja kiellettiin mallioikeutta loukkaava toiminta. Myöhemmin oli oikeudenkäynnissä todettu, ettei kilpaileva tuote loukannut mallioikeutta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, että mallioikeuden haltijan menettelytapa oli vallinneessa tilanteessa sopimaton ja että asiassa oli vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetut erittäin painavat syyt vahingonkorvauksen tuomitsemiseen.

Ruotsin ratkaisun MD 2011:25 voi lukea täältä.

Suomen Korkeimman oikeuden päätös KKO 2005:105 on täällä.