The post Ohjelmistopatentointi Euroopassa appeared first on Competum.

Tapauksessa Suomalainen Yhtiö oli luovuttanut Japanissa, Kiinassa ja Koreassa oleville asiakkailleen oikeuden kehittämänsä tietokoneohjelman käyttöön. Asiakkaat olivat käyttäneet tietokoneohjelmaa liiketoiminnassaan. Asiakkailla ei ollut oikeutta myydä tai levittää tietokoneohjelmistoa edelleen. Yhtiön asiakkailtaan saamia suorituksia pidettiin Suomen ja Japanin, Kiinan sekä Korean  välisten verosopimusten tarkoittamina liiketuloina.

Tämä näyttää nyt olevan Suomen verottajan yleinen kanta myytäessä tietokone-ohjelmien käyttöoikeuksia asiakkaille suoraan Suomesta. Jos kuitenkin yhtiöllä on paikallinen jakelija tai tytäryhtiö, joka jälleenmyy käyttöoikeuksia paikallisille asiakkaille, tällaisilta jakelijoilta tai tytäryhtiöiltä Suomeen saatava lisenssitulo on rojaltia.

Käytännön ongelma näissä tapauksissa on, että paikallisten asiakkaiden tehtävä on päätellä, pitääkö käyttöoikeudesta pidättää paikallinen lähdevero vaiko eikö. Kun asiakkaat pidättävät paikallisesti lähdeveron oletuksella että käyttöoikeusmaksu on rojaltia, Suomalainen yhtiö ei saa vähennettyä ao. lähdeveroa kahdenkertaisen verotuksen ehkäisevien sopimusten mukaan, koska Suomessa sitä pidetään liiketulona, eli kyse on eri tulolajista.

KHO totesikin melko suorasanaisesti: ”…  sanotuissa maissa (Japani, Kiina sekä Korea) pidätettyjä lähdeveroja ei voida kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain 3 §:n nojalla hyvittää Suomessa maksuunpantavasta tuloverosta tulon verotusvallan kuuluessa yksinomaan Suomelle, vaikka suoritukset katsottaisiin lähdevaltion kansallisen lainsäädännön nojalla rojalteiksi”

Lue koko päätös

The post Ohjelmistolisenssi liiketuloa verotuksessa appeared first on Competum.

Valokuva 1: Valokuvassa on kuvattu mies rakennuksen katolla, valokuvaaja on oivaltanut kyseessä olevan omaperäinen tilanne ja tallentanut kohteen valokuvaan siten, että lopputuloksena on ollut kuvakulmaltaan, rajaukseltaan ja kohteen sommittelun osalta siinä määrin omaperäinen valokuva ettei kenenkään muun voida olettaa päätyneen samanlaiseen lopputulokseen. Valokuva ilmentää tekijänsä luovia valintoja eli persoonallista henkistä työtä siten, että valokuvaa on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena.

Valokuva 2: Valokuvassa mies makaa tornin edessä nurmikolla, valokuvaaja on yhdistellyt luovasti kuvan erilaisia elementtejä ja sommitellut ne valokuvaksi siten, ettei kenenkään muun voida olettaa päätyneen samanlaiseen lopputulokseen. Valokuva ilmentää tekijänsä luovia valintoja eli persoonallista henkistä työtä siten, että valokuvaa on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena.

Valokuva 3: Valokuvassa on lapsia traktorin kyydissä, on kuvakulman ja perspektiivin avulla saatu aikaan syvyyden, etäisyyden ja liikkeen vaikutelma. Lisäksi valokuvan rajaus ohjaa katsojan katseen suuntaa. Tekijänoikeusneuvosto katsoo valokuvan olevan siinä määrin omaperäinen, ettei kenenkään muun voida olettaa päätyneen samanlaiseen lopputulokseen. Valokuva ilmentää tekijänsä luovia valintoja eli persoonallista henkistä työtä siten, että valokuvaa on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena.

Yleisiä kriteerejä valokuvan teostason arvioinnissa: 

Valokuvan teostason ylittymisen arvioimiseksi on huomioitava yhtäältä valokuvana ilmenevä lopputulos ja toisaalta  valokuvaajan tekemät lopputulokseen vaikuttaneet valinnat. Valokuvan teostasoa arvioitaessa on tarkasteltava valokuvaa eri elementtiensä muodostamana kokonaisuutena. Valokuvaaja voi tehdä lopputulokseen vaikuttavia valintoja ennen valokuvan ottamista muun muassa oivaltamalla kuvaushetkeen liittyvät erityispiirteet, sommittelemalla kuvauskohteen, valitsemalla kuvan rajauksen, kontrastin, terävyysalueen, kuvakulman, valotuksen tai kuvauskohteen lisävalaisemisen. Valokuvaaja voi kuvan otettuaan käsitellä valokuvaa.

Valokuvat, joiden ottamiseen sisältyy vain valokuvaajan pieni tai olematon luova panos, eivät voi olla teoksia. Valokuvaajan luovan panoksen voidaan katsoa puuttuvan kokonaan esimerkiksi valvontakameran kuvista. Valokuvaajan luova panos on pieni tai olematon esimerkiksi passikuvissa.

Valokuva voi ylittää teoskynnyksen ja saada suojaa teoksena, jos valokuva ilmentää valokuvaajansa omaperäisiä valintoja siten, että voidaan olettaa, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen saatuaan tehtävän valokuvata samaa kohdetta. Valokuvan on oltava tällä tavalla valokuvaajansa henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos.

Valokuvaajan ammattitaidon tasolla tai sen puutteella ei ole merkitystä valokuvan teoskynnyksen arvioimisessa. Amatöörivalokuvaajakin voi luoda teosvalokuvan.

Tekijänoikeusneuvosto on käsitellyt valokuvien suojaa myös lausunnoissaan TN 2002:8, TN 2002:19, TN 2004:3, TN 2007:6, TN 2007:15, TN 2008:12, TN 2009:4 ja TN 2009:8.

Lue koko päätös

The post Valokuvan Teostaso appeared first on Competum.

Tapahtumankuvaus: Valokuvaaja vei ottamansa digitaalisen valokuvan muistitikulla valokuvaamoon ja jätti valokuvatiedoston muuntelua varten valokuvaamoon. Hakiessaan muunneltua valokuvaa valokuvaamosta valokuvaaja pyysi saada muunnellun valokuvan (saamansa paperiversion lisäksi) myös tiedostona muistitikulleen. Valokuvaamon edustaja ilmoitti, että valokuvaamo säilyttäisi muunneltua valokuvatiedostoa jotta hakija voisi tehdä valokuvan lisätilaukset valokuvaamosta lisämaksua vastaan.

Valokuvan oikeudellisen suojan arviointi: Tässä valokuvassa on kuvattu tyttö juhlapuvussa seisomassa tuolilla ja siinä  on tavanomainen kuvakulma ja valotus. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että kyseinen valokuva ei ilmennä valokuvaajan luovia persoonallisia ratkaisuja eikä se siten ole siinä määrin itsenäinen ja omaperäinen, että se yltäisi teostasoon. Sen sijaan valokuvaajalla on tekijänoikeuslain 49a §:n mukainen oikeus valokuvaan, joka syntyy aina valokuvaajalle, ja jonka perusteella valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna.

Ratkaisu: Valokuvaamolle ei ole syntynyt tekijänoikeuslain 49a §:n mukaista oikeutta, kun se on muunnellut valokuvaajan alkuperäistä valokuvatiedostoa. Valokuvaajalla on tekijänoikeuslain 49a §:n mukainen oikeus alkuperäiseen valokuvatiedostoon myös muutettuna eli alkuperäisestä valokuvatiedostosta muunneltuun valokuvatiedostoon.

Lue koko päätös

The post Muunneltu Valokuva appeared first on Competum.

1. Jos patentti on vasta haussa ja vireillä eikä myönnetty, ei saa väittää että patenttia on loukattu
2. Kirje yrityksen omistaja-sijoittajille on markkinointia Ruotsin lain mukaan, koska se voi vaikuttaa sijoittajien päätöksiin rahoittaa yrityksen toimintaa – tai lopettaa rahoitus kuten tässä tapauksessa – ja siten vaikuttaa edullisesti kilpailijan tuotteiden menekkin ja on siten markkinointia Ruotsin markkinointilain mukaan
3. Ruotsin ratkaisun tiivistelmä kuuluu: InCoax Networks Europe AB mot Quicom AB. – Ett bolag har till annat bolags samarbetspartner och finansiär skickat e-postmeddelanden med påståenden om att sistnämnda bolag bl.a. begår patentintrång samt att bolaget använt sig av konfidentiell och proprietär kunskap utan tillstånd. Marknadsdomstolen, som bedömt att e-postmeddelandena utgör marknadsföring, har funnit att det inte visats fog för sådana kategoriska påståenden varför påståendena varit att bedöma som vilseledande och otillbörliga enligt MFL.
4. Vastaavasti Suomessakin Korkein Oikeus on kieltänyt liioittelun tapauksessa KKO 2005:105, jossa kilpailija lähetti valmistajan jälleenmyynnille kirjeen mallioikeuden loukkauksesta, vaikka loukkausta ei oltu vielä tuomioistuimessa vahvistettu. Liioittelun puolelle meni varsinkin kilpailijan jälleenmyyjille antama suoranainen käsky lopettaa mallioikeutta loukkaavan tuotteen myynti; tässä ei auttanut vaikka patenttitoimisto oli antanut kirjallisen mielipiteen loukkauksesta.
5. Lisäksi tässä suomalaisessa tapauksessa mallioikeuden haltija ei malttanut odottaa valmistajalle lähettämässään varoituskirjeessä annetun määräajan kulumista umpeen ennen kuin jo lähetti käskykirjeensä myynnin lopettamisesta jälleenmyyjille.
6. Suomen KKO: 2005:105 päätöstiivistelmä: Mallioikeuden haltija oli lähettänyt kilpailevan tuotteen jälleenmyyjille kirjeen, jossa väitettiin kilpailevan tuotteen loukkaavan mallioikeutta ja kiellettiin mallioikeutta loukkaava toiminta. Myöhemmin oli oikeudenkäynnissä todettu, ettei kilpaileva tuote loukannut mallioikeutta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, että mallioikeuden haltijan menettelytapa oli vallinneessa tilanteessa sopimaton ja että asiassa oli vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetut erittäin painavat syyt vahingonkorvauksen tuomitsemiseen.

Ruotsin ratkaisun MD 2011:25 voi lukea täältä.

Suomen Korkeimman oikeuden päätös KKO 2005:105 on täällä.

The post Patenttiloukkauksen varoituskirjeessä ei saa liioitella appeared first on Competum.

• ”Avainuutuutena” voitaneen pitää sitä, että kuvan muokkaus ja editointi kuvan oton jälkeen oli keskeinen elementti tapauksen arvioinnissa.
• Äkkiä katsottuna ”kopiokuva” ei näytä kopiolta lainkaan, vaan siinä on yleiset Lontoon ikoniset elementit joita on useissa turistikuvissa ja -korteissa.
• Alkuperäinen kuva on kuitenkin käsitelty erityisesti niin, että vain Lontoon Bussi on värillinen osa kuvaa, muut osat ovat taustalla ovat mustavalkoisia. Lisäksi mm. pilvet on poistettu taivaalta. Verrattuna muihin saatavilla oleviin Lontoon turistikortteihin, tämä teki ”kopiosta” alkuperäisen valokuvan tekijänoikeusrikkomuksen.
• Ratkaisussa vedottiin myös entuudestaan yleisiin ja tuttuihin edellytyksiin, että valokuvan pitää tekijänoikeussuojaa saadakseen heijastaa valokuvan ottajan ”älyllisiä valintoja” (”intellectual creation”).
• Perusteluissa oikeus mm. viittasi Euroopan Unionin tuomioistuimen tuoreeseen tapaukseen Painer case C-145/10, josta on myös kirjoitettu Competumin Blogissa aiemmin.
• Tapauksesta on kirjoitettu sekä lyhyempiä että pidempiä analyysejä.
• Tapauksen osapuolet: Temple Island Collections Ltd v New English Teas Ltd and Another
• Lue koko päätös, myös valokuvat voi nähdä Bailii tietokannan tapauskuvauksen lopussa

The post Valokuvaa muokkaamalla teos appeared first on Competum.

Koko tuomio on luettavissa Euroopan Unionin tuomioistuimen sivuilta.

Read the full JUDGMENT OF THE COURT

Kantajana on yksityisenä ammatinharjoittajana toimiva valokuvaaja Eva-Maria Painer ja vastaajina viisi lehtitaloa: Standard VerlagsGmbH (jäljempänä Standard), Axel Springer AG (jäljempänä Axel Springer), Süddeutsche Zeitung GmbH, Spiegel‑Verlag Rudolf Augstein GmbH & Co KG ja Verlag M. DuMont Schauberg Expedition der Kölnischen Zeitung GmbH & Co KG ja joka koskee sitä, että nämä lehtitalot ovat käyttäneet Natascha K:sta otettuja valokuvia.

Tapauksen tausta ja tapahtumat:

Painer on työskennellyt useita vuosia itsenäisenä valokuvaajana ja kuvannut muun muassa lapsia päiväkodeissa. Hän oli tällaisessa yhteydessä ottanut valokuvia Natascha K:sta, suunnitellut kuvan taustan, päättänyt kuvattavan asennosta ja kasvojen ilmeestä, ottanut valokuvat ja kehittänyt ne (jäljempänä riidanalaiset valokuvat).

Sen jälkeen kun 10-vuotias Natascha K. siepattiin vuonna 1998, toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset antoivat etsintäkuulutuksen, jossa käytettiin riidanalaisia valokuvia.

Natascha K. onnistui vuonna 2006 pakenemaan sieppaajaltaan.

Natascha K:n paon ja hänen ensimmäisen julkisen esiintymisensä jälkeen pääasian vastaajat julkaisivat riidanalaiset valokuvat lehdissä ja mainituilla internetsivustoilla mainitsematta kuitenkaan valokuvien tekijän nimeä tai käyttäen jonkin muun tekijän kuin Painerin nimeä.

Handelsgericht Wien :in ennakkoratkaisukysymykset unionin tuomioistuimelle ja niiden vastaukset:

Kysymys: 1) Onko asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohtaa tulkittava siten, ettei sen soveltamiselle ja kanteiden käsittelylle yhdessä ole esteenä se, että useita vastaajia vastaan nostetut kanteet, jotka koskevat sisällöltään samanlaisia tekijänoikeuden loukkauksia, perustuvat jäsenvaltioiden erilaisiin mutta sisällöltään olennaisilta osin samanlaisiin oikeudellisiin perustoihin, kuten on asia niiden sääntöjen osalta, joita sovelletaan kaikissa Euroopan valtioissa kieltomääräykseen tilanteessa, jossa tuottamuksella ei ole merkitystä, oikeuteen saada kohtuullista korvausta tekijänoikeuden loukkauksista ja oikeuteen saada vahingonkorvausta sääntöjenvastaisesta käytöstä?

Vastaus 1)   Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että tämän säännöksen soveltamiselle ei ole esteenä se, että useita eri vastaajia vastaan nostetut kanteet, jotka koskevat sisällöltään samanlaisia tekijänoikeuden loukkauksia, perustuvat jäsenvaltioissa erilaisiin oikeudellisiin perustoihin. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kaikkien asiassa esiin tulleiden seikkojen perusteella, onko vaaraa siitä, että kanteiden käsittely eri oikeudenkäynneissä johtaa keskenään ristiriitaisiin ratkaisuihin.

Kysymys 2)

a) Onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa, luettuna yhdessä sen 5 artiklan 5 kohdan kanssa, tulkittava siten, ettei sen soveltamiselle ole esteenä se, että teosta tai muuta suojattua aineistoa lainaava lehtiartikkeli ei ole tekijänoikeudella suojattu kirjallinen teos?

b) Onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa, luettuna yhdessä sen 5 artiklan 5 kohdan kanssa, tulkittava siten, ettei sen soveltamiselle ole esteenä se, että lainattuun teokseen tai muuhun suojattuun aineistoon ei ole merkitty tekijän tai taiteilijan nimeä?

Vastaus 2)

a) Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa, luettuna yhdessä sen 5 artiklan 5 kohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei sen soveltamiselle ole esteenä se, ettei teosta tai muuta suojattua aineistoa lainaava lehtiartikkeli ole tekijänoikeudella suojattu kirjallinen teos.

b) Direktiivin 2001/29 3 artiklan d alakohtaa, luettuna yhdessä sen 5 artiklan 5 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että sen soveltamisen edellytyksenä on velvollisuus mainita teoksen tai muun suojaa saavan aineiston, joita on lainattu, lähde ja tekijän tai taiteilijan nimi. Jos nimeä ei direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan e alakohdan perusteella kuitenkaan ole mainittu, tätä velvollisuutta on katsottava noudatetun jo sillä, että lähde on mainittu.

Kysymys 3)

a) Onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan e alakohtaa, luettuna yhdessä sen 5 artiklan 5 kohdan kanssa, tulkittava siten, että sen soveltaminen yleistä turvallisuutta edistävän rikosasiaa koskevan oikeudenkäytön mukaisesti edellyttää turvallisuusviranomaisten konkreettista, ajankohtaista ja nimenomaista pyyntöä valokuvan julkaisemiseksi, toisin sanoen valokuvan julkaisemista etsintätarkoituksessa viranomaisen määräyksestä, ja että muutoin tekijänoikeutta on loukattu?

b) Jos kysymykseen 3 a vastataan kieltävästi, voivatko tiedotusvälineet nojautua direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan e alakohtaan myös silloin, kun ne päättävät itse ilman vastaavanlaista viranomaisten etsintäkuulutusta siitä, julkaistaanko kuva ’yleisen turvallisuuden nimissä’?

c) Jos kysymykseen 3 b vastataan myöntävästi, riittääkö tällöin, jos tiedotusvälineet väittävät jälkikäteen, että kuva on julkaistu etsintää varten, vai edellytetäänkö joka tapauksessa konkreettista etsintäkuulutusta, jolla pyydetään lukijoiden apua rikoksen selvittämiseksi ja joka liittyy suoraan valokuvan julkaisemiseen?

Vastaus 3)   

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan e alakohtaa, luettuna yhdessä sen 5 artiklan 5 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että lehtikustantamon kaltainen tiedotusväline ei voi omasta aloitteestaan käyttää tekijänoikeudellista suojaa saavaa teosta vetoamalla yleisen turvallisuuden vaatimuksiin. Sitä, että se voi yksittäistapauksessa myötävaikuttaa tämän päämäärän toteuttamiseen julkaisemalla valokuvan etsinnän kohteena olevasta henkilöstä, ei kuitenkaan voida sulkea pois. Tällöin on edellytettävä, että käyttö tapahtuu tilanteessa, jossa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat tehneet päätöksen tai ryhtyneet toimenpiteisiin yleisen turvallisuuden takaamiseksi, ja että käyttö tapahtuu kyseisten viranomaisten suostumuksella ja siitä päätetään yhdessä niiden kanssa, jotta voitaisiin välttää vaara siitä, että jouduttaisiin ristiriitaan viimeksi mainittujen toteuttamien toimenpiteiden kanssa; turvallisuusviranomaisten esittämä konkreettinen, ajankohtainen ja nimenomainen pyyntö valokuvan julkaisemiseksi etsintätarkoituksessa ei ole kuitenkaan tässä välttämätön.

Kysymys 4)

Onko direktiivin 2001/29 1 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen 5 artiklan 5 kohdan ja Bernin yleissopimuksen 12 artiklan kanssa, ja ottaen erityisesti huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn [Roomassa 4.11.1950 allekirjoitettuun] yleissopimukseen liitetyn ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artikla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artikla, tulkittava siten, että valokuvateoksilla ja/tai valokuvilla ja erityisesti henkilökuvilla on ’heikompi’ tekijänoikeudellinen suoja tai ei lainkaan tällaista suojaa, koska niiden muuntelumahdollisuudet ovat liian pienet ’kuvan realistisuuden’ takia?”

Vastaus 4)  

Tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta 29.10.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/89/ETY 6 artiklaa on tulkittava siten, että henkilökuva voi saada tämän säännöksen nojalla tekijänoikeudellista suojaa edellyttäen, että tällainen valokuva on tekijänsä sellaisen luovan henkisen työn tulos, joka kuvastaa tekijänsä yksilöllisyyttä ja joka käy ilmi niistä vapaista luovista ratkaisuista, joihin tekijä on päätynyt valokuvaa toteuttaessaan, mikä kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä kussakin yksittäistapauksessa. Sen jälkeen, kun on voitu saada varmuus siitä, että kyseessä olevaa henkilökuvaa voidaan pitää teoksena, sen suoja ei ole rajoitetumpi kuin suoja, jota mikä tahansa muu teos, mukaan lukien valokuvateos, saa.

The post Painer vs. Standard Verlags GmbH etc appeared first on Competum.

Kustannusyhtiö oli saanut H:lta käännössopimuksella yksinoikeuden monistaa ja julkaista kaunokirjallisen teoksen käännöksen kirjan muodossa omalla toiminimellään. Käännökseen liittyvät tekijänoikeudet olivat muilta osin jääneet H:lle. Kirjan ilmestyttyä kustannusyhtiö oli tehnyt toisen yhtiön kanssa sopimuksen, jonka mukaan kustannusyhtiö luovutti yhtiölle yksinoikeuden valmistuttaa ja markkinoida teosta taskukirjana. H:n kääntämä teos julkaistiin pehmeäkantisena taskukirjana, jonka nimiölehdellä oli tietoja kummastakin yhtiöstä.

Korkein oikeus katsoi yhtiöiden välisen sopimuksen sisältäneen käännökseen liittyvien tekijänoikeuksien edelleenluovutuksen. Koska kustannusyhtiö oli siten rikkonut käännössopimusta ja toinen yhtiö käyttänyt H:lta näin siirtyneitä oikeuksia, yhtiöt olivat hyvitys- ja korvausvelvollisia H:lle.

Kysymyksenasettelu

1. WSOY on tehnyt H:n kanssa 6.8.1999 käännössopimuksen ja saanut yksinoikeuden monistaa ja julkaista kirjan muodossa omalla toiminimellään H:n Danielle Steelin alkuperäisteoksesta Mirror Image tekemän suomenkielisen käännöksen. Käännös on julkaistu nimellä Peilikuva. Käännökseen liittyvät tekijänoikeudet ovat muilta osin jääneet H:lle, ja niiden käytöstä on tullut sopia erikseen. WSOY:llä on käännössopimuksen perusteella ollut oikeus julkaista H:n käännös myös niin sanottuna taskukirjana.

2. WSOY on tehnyt Taskukirja Loisto Oy:n (jäljempänä Loisto) kanssa 30.5.2001 taskukirjalaitoksen yksinmyyntisopimukseksi otsikoidun sopimuksen sanotusta, H:n kääntämästä teoksesta. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys sen seikan arvioimisesta, mitä oikeuksia WSOY on tällä sopimuksella luovuttanut Loistolle.

3. Tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, ei saa luovuttaa oikeutta toiselle, ellei muuta ole sovittu. Käännössopimuksen mukaan WSOY ei ole saanut oikeutta H:n tekijänoikeuden edelleenluovutukseen.

Mielenkiintoisia otteita Korkeimman Oikeuden päätöksen perusteluista:

11. Sopimuksen nimenomaisten ehtojen mukaan Loisto on myös voinut toimia varsin itsenäisesti ja esimerkiksi ottaa teoksesta harkintansa mukaan uusia painoksia. WSOY:llä ei sitä vastoin ole sopimuksen kestäessä ollut oikeutta ottaa teoksesta omaa taskukirjapainosta. Sopimusehdoista ei ilmene, että Loiston olisi miltään osin tarkoitettu toimivan WSOY:n lukuun. Loisto on maksanut WSOY:lle painosmäärään ja taskukirjan yksikköhintaan perustuneen kiinteän korvauksen, ja Loisto on kantanut taloudellisen riskin painattamiensa kirjojen menekistä. Henkilötodistelussa kerrottiin, että WSOY olisi voinut saada Loistolta taskukirjan hyvän menekin perusteella ylimääräisen vuosihyvityksen. Tällainen mahdollinen järjestely ei kuitenkaan perustu asiassa esitetyn kirjallisen sopimuksen ehtoihin eikä sen tueksi ole muuta selvitystä.

13. Loistolle on sopimuksen sanamuodon mukaisesti vastiketta vastaan siirtynyt yksinoikeus määrätä käännöksen käyttämisestä omassa elinkeinotoiminnassaan taskukirjalaitoksissa, ja Loisto on käytännössä sopimuksen perusteella myös itsenäisesti määrännyt kustantajalle kuuluvista keskeisistä oikeuksista. Korkein oikeus katsoo, kuten alemmat oikeusasteet, että sopimusjärjestelyä kokonaisuutena arvioiden WSOY on yhtiöiden välisellä sopimuksella luovuttanut Loistolle H:lta käännössopimuksella saamiaan, tekijänoikeudellisesti merkityksellisiä oikeuksia.

Lue koko päätös

The post Tekijänoikeuden siirtyminen appeared first on Competum.