Datasäädöksen 2 artiklan 8 kohdassa määritelty ”datankäsittelypalvelu” on tarkoituksella laajasti määritelty. Se kattaa asiakkaalle tarjottavat digitaaliset palvelut, jotka mahdollistavat pääsyn kaikkialla käytössä oleviin konfiguroitavissa oleviin, skaalattaviin ja joustaviin, luonteeltaan keskitettyihin ja hajautettuihin tietoteknisiin resursseihin. Määritelmä sisältää useita kumulatiivisia kriteerejä, jotka perustuvat EU:n pilvipalvelumääritelmiin.

Erityisen tärkeä on datasäädöksen määritelmän vaatimus, jonka mukaan palvelu voidaan ottaa käyttöön ja poistaa käytöstä nopeasti siten, että hallinnointivaiva tai palveluntarjoajan vuorovaikutus on minimaalinen. Juuri tämä vaatimus erottaa tehokkaimmin ne palvelut, jotka kuuluvat säädöksen soveltamisalaan niistä, jotka eivät kuulu.

Miksi ”nopea käyttöönotto” on tärkeä kriteeri?

Datasäädös asettaa datankäsittelypalveluille merkittäviä velvoitteita. Soveltamisalan virheellinen arviointi voi johtaa suoriin liiketoiminnallisiin ja oikeudellisiin seurauksiin. Palveluntarjoajat, jotka virheellisesti katsovat jäävänsä määritelmän ulkopuolelle, voivat joutua tilanteeseen, jossa ne eivät noudata säädöstä asiakkaan vedotessa palveluntarjoajan vaihtamista koskeviin oikeuksiin. Toisaalta palveluntarjoajat, jotka olettavat kuuluvansa sääntelyn piiriin ilman todellista velvoitetta, voivat aiheuttaa itselleen tarpeettomia vaatimustenmukaisuuskustannuksia tai jopa antaa asiakkaille harhaanjohtavaa tietoa heidän oikeuksistaan.

Mistä ”nopean käyttöönoton” kriteeri on peräisin?

Nopean käyttöönoton kriteeri perustuu Yhdysvaltain kansallisen standardointi- ja teknologiainstituutin (NIST) pilvipalvelun määritelmään (SP 800-145). Tavoitteena on erottaa aidosti joustavat ja itsepalveluna käytettävät digitaaliset infrastruktuuri- ja alustapalvelut muista IT-palveluiden muodoista. Datasäädöksen johdanto-osan 80 kappale vahvistaa, että lainsäätäjä on omaksunut teknologianeutraalin ja toiminnallisen lähestymistavan: ratkaisevaa ei ole palvelun nimi vaan sen todellinen toimintatapa.

Datankäsittelypalvelun määritelmän NIST-tausta selitetään myös Euroopan komission datasäädöstä koskevissa usein kysytyissä kysymyksissä (FAQ), kysymyksen 58a vastauksessa (versio 1.4, 22.1.2026): ”Tämä määritelmä perustuu kansallisen standardointi- ja teknologiainstituutin (NIST) laajasti ja kansainvälisesti hyväksyttyyn pilvilaskennan määritelmään…”

Alkuperäisessä NIST-määritelmässä sanat ”rapid” (nopea) ja ”provision” (ottaa käyttöön/provisioida) esiintyvät määritelmän olennaisissa ominaisuuksissa (Essential Characteristics, vapaa käännös):

• ”Tarveperusteinen itsepalvelu (On-demand self-service): Kuluttaja voi itsenäisesti ottaa käyttöön laskentaominaisuuksia, kuten palvelinaikaa tai verkkotallennustilaa, tarpeen mukaan automaattisesti ilman ihmisen osallistumista palveluntarjoajan puolelta.”
• ”Nopea joustavuus (Rapid elasticity): Kapasiteettia voidaan joustavasti ottaa käyttöön ja vapauttaa, joissakin tapauksissa automaattisesti, jotta kapasiteetti voidaan nopeasti kasvattaa tai pienentää kysynnän mukaisesti. Kuluttajan näkökulmasta käytettävissä oleva kapasiteetti vaikuttaa usein rajattomalta ja sitä voidaan hyödyntää missä tahansa määrässä milloin tahansa.”

Mitä ”nopea käyttöönotto” tarkoittaa EU:n datasäädöksen mukaan?

Datasäädöksen mukaan datankäsittelypalvelu tarkoittaa: ”asiakkaalle tarjottavaa digitaalista palvelua, joka … voidaan ottaa käyttöön ja poistaa käytöstä nopeasti siten, että hallinnointivaiva tai palveluntarjoajan vuorovaikutus on minimaalinen.”

Datasäädöksen johdanto-osan 80 kappale selittää em. ”minimaalista vaivaa ja vuorovaikutusta” seuraavasti: ”Datankäsittelypalvelun asiakkaan kykyä tuottaa itse yksipuolisesti tietoteknisiä valmiuksia, kuten palvelinaikaa tai verkkotallennustilaa, ilman minkäänlaista datankäsittelypalvelujen tarjoajan inhimillistä vuorovaikutusta voitaisiin kuvata siten, että se edellyttää minimaalista hallinnointivaivaa ja siihen liittyy minimaalinen vuorovaikutus palveluntarjoajan ja asiakkaan välillä.”

Lisäselvitystä annetaan Euroopan komission datasäädöstä koskevissa usein kysytyissä kysymyksissä (kysymys 58a, vapaa käännös):

”Datasäädöksen VI luku ei tee eroa erilaisten SaaS-palveluiden välillä, joten sitä sovelletaan kaikkiin SaaS-palveluihin, jotka täyttävät datankäsittelypalvelun määritelmässä luetellut ominaisuudet:

• Ne mahdollistavat tarveperusteisen verkkoyhteyden, mikä tarkoittaa, että asiakas voi itsenäisesti ottaa käyttöön verkon kautta ja vakiomenetelmin saatavilla olevia tietoteknisiä resursseja esimerkiksi matkapuhelimella, kannettavalla tietokoneella tai työasemalla;
• Ne voidaan ottaa käyttöön ja vapauttaa nopeasti minimaalisessa hallintovaivalla tai minimaalisella vuorovaikutuksella palveluntarjoajan ja asiakkaan välillä, mikä tarkoittaa, että käyttöönotto voidaan tehdä ilman merkittävää palveluntarjoajan vuorovaikutusta ja että palvelu voidaan ottaa käyttöön nopeasti siten, että organisaatio voi alkaa käyttää resursseja lähes välittömästi.”

Kun datasäädöksen määritelmää verrataan sen alkuperäiseen lähteeseen eli NIST:n pilvipalvelun määritelmään, voidaan todeta, että NIST korostaa käyttöönottamista täysin itsepalveluna ilman ihmisen osallistumista. Datasäädös sallii kuitenkin jonkin verran minimaalista vaivaa ja vuorovaikutusta. Palvelu voi silti kuulua datasäädöksen soveltamisalaan, kunhan käyttöönotto tapahtuu ilman merkittävää palveluntarjoajan vuorovaikutusta ja resurssit ovat käytettävissä nopeasti siten, että organisaatio voi aloittaa niiden käytön lähes välittömästi.

[Suom. Huom. NIST käyttää ilmaisua ”Cloud Computing”, joka suomennettu tässä pilvipalveluksi, Datasäädöksessä käytetään ilmaisua ”Cloud Computing [contracts]” vain kerran artiklassa 41, jossa se on suomennettu pilvilaskenta[sopimukseksi]. Data Actin useammin käyttämä ilmaisu on ”computing resources”, joka suomenkielisessä datasäädöksessä on käännetty ”tietoteknisiksi resursseiksi”.]

Vinkkejä ja neuvoja Pilvi- ja SaaS-palveluiden tarjoajille

Ei kannata olettaa, että markkinointiterminologia määrittää palvelun oikeudellisen luokituksen. ”Managed service” tai ”IT outsourcing” -palveluna markkinoitu ratkaisu voi silti olla datasäädöksen tarkoittama datankäsittelypalvelu, jos se täyttää määritelmän kriteerit. Vastaavasti pilvi- tai ohjelmistopalveluna markkinoitu ratkaisu voi jäädä määritelmän ulkopuolelle.

Joitakin lisähuomioita datasäädöksestä:

• Myös yritysten väliset (B2B) sopimukset kuuluvat sääntelyn piiriin, eikä se rajoitu kuluttajasopimuksiin. Datasäädöksen mukainen asiakas tarkoittaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on solminut sopimussuhteen datankäsittelypalvelujen tarjoajan kanssa tarkoituksenaan käyttää yhtä tai useampaa datankäsittelypalvelua.
• Palveluntarjoajan vaihtamista koskevat vaatimukset edellyttävät, että myös asiakkaan uusi pilvi- tai ohjelmistopalveluntarjoaja tarjoaa datasäädöksen määrittelyn mukaista datankäsittelypalvelua (kts. datasäädöksen 23 artikla).
• Yksittäisen asiakkaan erityistarpeisiin räätälöidyille datankäsittelypalveluille on oma erityissääntelynsä datasäädöksen 31 artiklassa.

The post Määrittääkö pilvipalvelun käyttöönoton nopeus, onko se EU:n datasäädöksen mukaista datankäsittelypalvelua? appeared first on Competum.

The post Vastaako toimittaja virheestä, kun työ on tehty tilaajan ohjeiden mukaisesti? appeared first on Competum.

Heinäkuussa Komissio julkaisi myös ohjeistuksen siitä miten kuluttajille tulisi esitellä tietoa ja sopimusehtoja internetin välityksellä tapahtuvaan kaupankäyntiin liittyen (nähtävillä täällä).

The post Komission ohjeistus kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista appeared first on Competum.

The post Ohjelmistopatentointi Euroopassa appeared first on Competum.

Korkeimman oikeuden päätöksen tiivistelmä:

”Kaupunki ja B ry olivat sopineet koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisestä. A oli työskennellyt iltapäiväkerhon ohjaajana B ry:n palveluksessa. B ry:n lopetettua iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisen kaupunki oli sopinut toiminnan järjestämisestä C ry:n kanssa ja B ry oli irtisanonut A:n työsopimuksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että asiassa oli kyse liikkeen luovutuksesta ja että C ry oli velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. (Ään.) Ks. KKO:2018:65 KKO:2018:66”

Korkeimman oikeuden arvioinnin keskeinen yhteenveto:

”21. Yhteenvetonaan Korkein oikeus toteaa, että C ry on ryhtynyt harjoittamaan iltapäiväkerhotoimintaa samoissa tiloissa ja samoilla kalusteilla kuin B ry oli toimintaa harjoittanut ja että asiakaskunta oli siirtynyt B ry:ltä C ry:lle. Toiminta on ollut täysin samanlaista ennen ja jälkeen toiminnanharjoittajan vaihtumisen eikä toiminta ole ollut asian ratkaisuun vaikuttavalla tavalla keskeytyneenä. Toisaalta pääosa B ry:n henkilöstöstä ei ole siirtynyt C ry:n palvelukseen eikä tiloja ja kalusteita lukuun ottamatta muuta aineellista tai aineetonta omaisuutta ole siirtynyt C ry:lle.”

KKO viittasi tapauksessa myös Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioon  19.10.2017, Securitas C-200/16, jossa todettiin mm. että ”[34]…”yrityksen tai liikkeen luovutus” alaan kuuluu tilanne, jossa toimeksiantaja on irtisanonut yrityksen kanssa tehdyn valvonta- ja vartiointipalvelujen suorittamista sen laitoksissa koskevan sopimuksen ja tämän jälkeen tehnyt kyseisen palvelun suorittamiseksi uuden sopimuksen toisen yrityksen, joka kieltäytyy ottamasta ensimmäisen työntekijöitä palvelukseensa, kanssa, kun toinen yritys on ottanut käyttöön kyseisen palvelun suorittamiseksi välttämättömät laitteistot”

Myös samana päivänä annetut päätökset KKO:2018:65 KKO:2018:66 olivat mielenkiintoisia; niissä kunnan otettua takaisin aiemmin ulkoistetun toiminnan, tilanne katsottiin myös liikkeen luovutukseksi ja kunnan velvollisuus oli ottaa työntekijöikseen yksityisellä olleet työntekijät.

The post Liikkeen luovutus julkisen kilpailutuksen häviäjältä voittajalle appeared first on Competum.

Tämä ilmoitusvelvollisuus koskee henkilöitä, jotka joko omistavat yrityksen tai muuten käyttävät määräysvaltaa siinä siten, että:

1. Hän omistaa yli 25 prosenttia yrityksen osakkeista joko suoraan tai välillisesti toisen yrityksen kautta, tai
2. Hänellä on yli 25 prosentin osuus yrityksen äänimäärästä joko suoraan tai välillisesti toisen yrityksen kautta tai
3. Hän käyttää muulla perusteella tosiasiallista määräysvaltaa yrityksessä. Muu peruste voi olla esimerkiksi osakassopimus.

Tämä uusi ilmoitusvelvollisuus johtuu rahanpesulain ja kaupparekisterilain muutoksista ja EU direktiiviin 2015/849. Lisätietoja kaupparekisterin sivuilta.

Vastaava käytäntö on ainakin Englannissa.  Kts. myös Lexology uutisia aiheeseen liittyen; ulkomaiset sijoittajat voivat joutua rekisteröimään pääomistajansa Englannissa.

The post Yrityksen pääomistajien tiedot kaupparekisteriin appeared first on Competum.

Tapauksessa Suomalaisen osakeyhtiön Verkkokaupan katsottiin harjoittaneen osaa liiketoiminnastaan virolaisen rajavastuuyhtiön  Arctechon kautta ja välttäneen näin Suomessa perittäviä tekijänoikeuslain 26 a §:n 1 momentissa tarkoitettuja hyvitysmaksuja. Yhtiöiden omistus- ja määräysvaltasuhteet huomioon ottaen toiminnan järjestelyn keskeisenä perusteena katsottiin olleen lakisääteisen velvoitteen välttäminen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa mainituilla perusteilla Verkkokauppa velvoitettiin yhteisvastuullisesti  Arctechon kanssa suorittamaan hyvitysmaksujen laiminlyönnistä johtuva korvaus.

Periaatetasolla Korkein oikeus totesi, että osakeyhtiölain olennainen pääperiaate on, että osakkeenomistajat vastaavat yhtiön velvoitteista vain yhtiöön sijoittamallaan pääomalla. Osakeyhtiölain mukainen yhtiön erillisyyden periaate voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti syrjäyttää. Se edellyttää joko laissa säädettyä perustetta tai samastamiseksi kutsuttua tilannetta, jossa konsernirakennetta, yhtiöiden välisiä suhteita tai osakkeenomistajan määräämisvaltaa on selvästi käytetty keinotekoisella ja moitittavalla tavalla siten, että siitä on seurannut esimerkiksi yhtiön velkojien vahingoittaminen tai lakisääteisen vastuun kiertäminen.

Korkein oikeus katsoi, että Arctechon toiminta on perustunut siihen, että Verkkokaupan internetsivuilla on ollut myynnissä hyvitysmaksun alaisia laitteita, jotka on toimitettu suomalaisille kuluttajille Arctechon varastosta Virosta.

Käytännössä Arctechon myynti oli tapahtunut siten, että kuluttaja oli Verkkokauppa.com Oy:n ylläpitämällä, osoitteessa Verkkokauppa.com olevalla, suomenkielisellä internetsivustolla tehnyt tuotetilauksen. Kuluttaja oli ohjautunut mainitulle sivustolle myös valitessaan osoitteeksi Verkkokauppa.ee-osoitteen. Verkkokauppa.com-osoitteesta ”Suoratoimitukset” löytyivät valikosta yhtenä tuotekategoriana. Suoratoimitukset-kategoriaa ei ollut eroteltu Verkkokaupan muista tuotekategorioista. Valitessaan Suoratoimitukset-kategorian asiakas on ohjautunut sivustolle, jonka otsikkona oli teksti ”Lisätietoja Tallinnan suoratoimituksista. Tilaa tuotteet ilman hyvitys- ja kierrätysmaksua”. Sivulla todettiin, että Verkkokauppa.ee myy tyhjiä CD- ja DVD-levyjä, MP3-soittimia sekä kovalevyllisiä digibokseja ilman hyvitysmaksua Verkkokauppa.ee:n Tallinnan varaston kautta. Tilauksen jälkeen asiakkaalle oli lähetetty tilausvahvistus sähköpostitse. Tilausvahvistuksen lähettäjäksi oli ilmoitettu Verkkokaupan työntekijä ja siinä ilmoitetut yhteystiedot olivat Verkkokaupan yhteystiedot Suomessa. Tilausvahvistuksessa ei ollut mainintaa Arctechosta tai Verkkokauppa.ee:stä. Tuotteet oli toimitettu tilaajalle hänen valitsemansa toimitustavan mukaisesti Arctechon Virossa sijaitsevasta varastosta Suomeen.

Korkein oikeus katsoi, että keskeinen syy Arctechon perustamiseen Viroon rekisteröitynä rajavastuuyhtiönä on ollut tarkoitus välttää hyvitysmaksujen maksaminen Suomeen myydyistä hyvitysmaksun alaisista tuotteista.

Vastuun samaistamisen puolesta korkein oikeus viittasi myös unionin tuomioistuimen tuomioon asiassa  Asiassa C-462/09, Opus, jonka mukaan asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuinten tulee pyrkiä omaksumaan kansallisesta oikeudesta sellainen tulkinta, jolla taataan hyvityksen periminen myyjältä, joka osallistuu kyseisten välineiden maahantuontiin antamalla ne loppukäyttäjien käyttöön.

Vastuun samaistamista ei estänyt se, että Arctechon osakkeista 30.6.2009 asti vain 29 prosenttia oli Verkkokaupan omistuksessa.  Tosin 51% Arctechon osakkeista omisti sama henkilö joka oli puolestaan omistanut Verkkokauppa Oy:n koko osakekannan ja loput 20 prosenttia omisti kaksi Verkkokaupan hallituksen jäsentä. Em. päivämäärän jälkeen Verkkokauppa omisti 100% Arctechon osakkeista.

Korkein oikeus katsoi, että Verkkokauppa oli tosiasiassa harjoittanut tiettyä osaa perusliiketoiminnastaan Arctechon kautta tarkoituksin saada hyötyä välttämällä Suomessa perittävät lakisääteiset hyvitysmaksut. Yhtiöiden omistus- ja määräysvaltasuhteet huomioon ottaen yhtiörakenteen keskeisenä perusteena ja tavoitteena oli ollut lakisääteisen velvoitteen välttäminen. Toiminnassaan Verkkokauppa on menetellyt moitittavasti.

Korkein oikeus katsoi asiaa eri näkökannoilta punnittuaan, että Verkkokaupan menettely oli ollut niin moitittavaa, että Arctechon osakeyhtiöoikeudellinen erillisyys voidaan tässä tapauksessa syrjäyttää ja katsoa Verkkokaupan olevan vastuussa Teostolle hyvitysmaksuista suoritettavasta korvauksesta.

Johtopäätelmänä voidaan todeta, että osakeyhtiön omistajien vastuun samastaminen osakeyhtiön kanssa on edelleen erittäin poikkeuksellinen tilanne, mutta sen mahdollisuutta on syytä arvioida liiketoimintajärjestelyitä suunniteltaessa. Tässä tapauksessa nimenomaisten lainsäännösten tilalle vastuun samastamisen mahdollistajaksi voidaan katsoa tulleen Euroopan Unionin lainsäädäntö ja ennakkotapaukset yhdistettynä moitittavaksi katsottuun menettelyyn.

Mielenkiintoista on, miten Korkein Oikeus suhtautui vastuuta korostavasti Verkkokaupan reaktioon lopettaa Arctechon toiminta kun hyvitysmaksuja ryhdyttiin perimään: ”Arctechon toiminta on kuitenkin ajettu alas siinä vaiheessa, kun hyvitysmaksuja on ryhdytty siltä vaatimaan. Näin on tehty siitä huolimatta, että hyvitysmaksu olisi voitu sisällyttää Arctechon myymien laitteiden vähittäismyyntihintaan, kuten maksu Suomessa säännönmukaisesti sisällytetään.” Yritysten on siis myös huomioitava, miltä heidän reagointinsa vaatimuksiin näyttää!

Lue koko päätös

The post Osakeyhtiön omistajien vastuun samastaminen, KKO:2015:17 appeared first on Competum.

R:n työsopimuksessa oli kilpailukieltoehto, joka ulottui 4kk työsuhteen päättymisen yli. Kilpailukiellon ja salassapidon rikkomuksesta oli sovittu sopimussakko.

Kilpailukieltosopimus on pääsääntöisesti tarpeen työnantajan etujen turvaamiseksi. Kilpailukieltosopimuksen sallittavuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon työntekijän mahdollisuus hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä ja oikeus vapaasti valita työpaikkansa. Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n säännöksellä on pyritty siihen, ettei kilpailukieltosopimuksia tehtäisi tehtävissä, joihin ei liity työnantajan todellista kilpailunrajoitustarvetta.

Korkein oikeus toteaa, että suojattavien tietojen luonteella ja työnantajan tosiasiallisella suojan tarpeella on siten arvioinnissa olennainen merkitys.

K Oy:n toiminta oli keskittynyt valmiista roboteista koottavien automaatiojärjestelmien toimittamiseen. K Oy:n toimittamat automaatiojärjestelmät rakennettiin yleisesti saatavilla olevia robotteja käyttäen ja niitä ohjaavat ohjelmat rakentuvat tavanomaisiin ohjelmistoratkaisuihin, joissa on kysymys lähinnä tarvittavien liikeratojen tapauskohtaisesta ohjaamisesta. K Oy:n toimituksiin ei pääsääntöisesti liittynyt tuotekehitystoimintaa, jossa olisi sellaista tietoa tai osaamista, jota kilpailijoilla ei olisi yleisesti käytössä.  K Oy:n toimitukset perustuivat tarjouskilpailuun. Tarjoukseen liittyy asiakkaan tarpeita varten tehty järjestelmän suunnittelu.

R:n työ käsitti pääasiallisesti robottien ohjelmointia K Oy:n tekemissä toimituksissa. Lisäksi hän oli yhtiön tietojärjestelmän palvelimen pääkäyttäjä. R:lle ei hänen pääasiallisesti suorittamassaan ohjelmointityössä karttunut sellaista tietotaitoa ja teknistä osaamista, jonka suojaaminen olisi kilpailullisesti tärkeää. R ei osallistunut tarjousten tekemiseen tai niiden suunnitteluun, joten tätä kauttakaan hän ei saanut haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tietoa. Yhtiön oma tuotekehitys oli vähäistä eikä R:n ole näytetty osallistuneen siihen merkittävässä määrin. R:n pääasialliset tehtävät yhtiössä ovat sen vuoksi olleet sen laatuisia, että ne eivät puoltaneet kilpailukieltosopimuksen sallittavuutta.

R oli yhtiön palveluksessa automaatioinsinöörin tehtävänimikkeellä. Hänellä ei ollut alaisia eikä esimiesasemaa. Hänen palkkansa ei vastannut ammattiliiton palkkasuositusta. R:n asema yhtiössä ei ollut sellainen, että se puoltaisi kilpailukieltosopimuksen sallittavuutta. R:n työsopimuksessa kuitenkin todetiin, että kilpailukiellon asettamat rajoitukset on otettu huomioon hänen palkkansa määrässä. R:n palkka oli määrältään kuitenkin niin alhainen, ettei siinä voida katsoa korvatun kilpailukiellon rajoituksia.

K Oy:n toiminnassa on liike- ja ammattisalaisuuksiksi katsottavia tai niihin verrattavia tietoja, joita varten yhtiöllä on suojan tarve. Yhtiö on verrattain pieni toimija alalla, minkä voi katsoa korostavan suojan tarvetta.

R:n työtehtävät ohjelmoijana käsittivät vain varsin rajoitetusti toimintaa, jossa syntyi työnantajan kannalta keskeistä tuotekehitys- ja tutkimustietoa. R ei osallistunut yhtiön myyntitoimintaan ja tarjousten suunnitteluun. Näistä hän kuitenkin saattoi saada tietoja yhtiön tietojärjestelmästä, johon hänellä palvelimen pääkäyttäjänä on ollut pääsy. Hänen mahdollisuutensa hyödyntää näitä tietoja omakohtaisen kokemuksen puuttuessa olivat kuitenkin olleet vähäiset.

Korkeimman oikeuden mukaan työntekijän asema ja palkkaus tässä tapauksessa olivat sellaisia, että ne eivät puoltaneet kilpailukiellon sallittavuutta. Vain vähäinen osa työntekijän tehtävistä oli ollut sellaisia, joilta osin kilpailukiellolle olisi perusteita. Vaikka työnantajan toiminnan laatu ja liike- ja ammattisalaisuuden säilyttämisestä johtuva suojan tarve jossain määrin puoltavat kilpailukiellon sallimista, Korkein oikeus katsoi, ettei asiassa huomioon otettavia seikkoja punnittaessa kiellolle ollut tässä tapauksessa riittäviä perusteita. Kilpailukiellon käyttämiselle työntekijän työsopimuksessa ei olllut työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä.

Lue koko päätös

The post Mitätön Kilpailukielto Työsopimuksessa, KKO:2014:50 appeared first on Competum.

Competumin Pasi Valtonen kouluttaa aiheesta IPR University Centerin  Kahden iltapäivän koulutuskokonaisuudessa 20.11.2013 ja 27.11.2013.

Ohjelma Päivä 1 IPR – kuin rahaa laittaisi kassaan

13.00 Yrityksen liiketoiminta ja toiminnan vapaus
– Mitä aloittavan yrittäjän tulisi tietää IPR:istä ennen liiketoiminnan aloittamista?
– Mihin liiketoiminnan osa-alueisiin IPR vaikuttaa?
– Mitä taloudellisia hyötyjä IPR tuo mukanaan?
– Miten suojata oma osaaminen ja olla tallomatta kilpailijoiden varpaille?
Pasi Valtonen, Competum

13.45 IPR:n merkitys alkavalle, pienelle yritykselle – odotukset ja todellisuus
Tapio Koivu, Helsinki Business and Science Park Oy

14.30 Kenelle oikeudet kuuluvat?
– Oikeuksien siirrot ja sopimukset
– Kuinka olla mokaamatta hyvin alkanutta liiketoimintaa?
– Työsuhteessa syntyneet tulokset ja innovaatiot
Ella Mikkola, Asianajotoimisto Bird & Bird Oy

15.15 Onko IPR:ää Suomen rajojen ulkopuolella?
– EU ja IPR
– USA ja Aasia
Juha Taipale, Magnusson Helsinki Asianajotoimisto Oy

Lisätiedot: http://www.iprinfo.com/koulutus/tulevaa-koulutusta/tapahtumat/fi_FI/immateriaalioikeuksien_hallitseminen/
___________

Kiinnostaako, miten mm. patentti- ja softalisenssointi muuttuu kun EU:n teknologiasiirtosopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus uudistuu huhtikuussa 2014?

Competumin Pasi Valtonen kouluttaa aiheesta IPR University Centerin Teknologian Siirto Aamubrunssilla 29.10.2013.

Ohjelma:

9.00   Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus
– Lisenssisopimukset
– Ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin pääsy
– Tasapaino kilpailun ja teollis- ja tekijänoikeuksien välillä
– Vertailu nykyisen ja tulevan ryhmäpoikkeusasetuksen välillä, mikä muuttuu?
asianajaja Mikko Huimala, Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy

10.00 Ryhmäpoikkeusasetus käytännössä
– Erot isojen ja pienten yritysten välillä
– Painotukset kilpailu- ja immateriaalioikeuden välillä
VT, KTM Pasi Valtonen, Competum

Lisätiedot: http://www.iprinfo.com/koulutus/tulevaa-koulutusta/tapahtumat/fi_FI/Teknologian_siirto/
___________

Competumin Pasi Valtonen puhuu Open Source Governancesta 29.5.2013 Validoksen koulutustilaisuudessa Avoimen Lähdekoodin Compliance Yrityksissä

The post Kiinnostaako Immateriaalioikeuksien hallitseminen? appeared first on Competum.

Tapauksessa Suomalainen Yhtiö oli luovuttanut Japanissa, Kiinassa ja Koreassa oleville asiakkailleen oikeuden kehittämänsä tietokoneohjelman käyttöön. Asiakkaat olivat käyttäneet tietokoneohjelmaa liiketoiminnassaan. Asiakkailla ei ollut oikeutta myydä tai levittää tietokoneohjelmistoa edelleen. Yhtiön asiakkailtaan saamia suorituksia pidettiin Suomen ja Japanin, Kiinan sekä Korean  välisten verosopimusten tarkoittamina liiketuloina.

Tämä näyttää nyt olevan Suomen verottajan yleinen kanta myytäessä tietokone-ohjelmien käyttöoikeuksia asiakkaille suoraan Suomesta. Jos kuitenkin yhtiöllä on paikallinen jakelija tai tytäryhtiö, joka jälleenmyy käyttöoikeuksia paikallisille asiakkaille, tällaisilta jakelijoilta tai tytäryhtiöiltä Suomeen saatava lisenssitulo on rojaltia.

Käytännön ongelma näissä tapauksissa on, että paikallisten asiakkaiden tehtävä on päätellä, pitääkö käyttöoikeudesta pidättää paikallinen lähdevero vaiko eikö. Kun asiakkaat pidättävät paikallisesti lähdeveron oletuksella että käyttöoikeusmaksu on rojaltia, Suomalainen yhtiö ei saa vähennettyä ao. lähdeveroa kahdenkertaisen verotuksen ehkäisevien sopimusten mukaan, koska Suomessa sitä pidetään liiketulona, eli kyse on eri tulolajista.

KHO totesikin melko suorasanaisesti: ”…  sanotuissa maissa (Japani, Kiina sekä Korea) pidätettyjä lähdeveroja ei voida kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain 3 §:n nojalla hyvittää Suomessa maksuunpantavasta tuloverosta tulon verotusvallan kuuluessa yksinomaan Suomelle, vaikka suoritukset katsottaisiin lähdevaltion kansallisen lainsäädännön nojalla rojalteiksi”

Lue koko päätös

The post Ohjelmistolisenssi liiketuloa verotuksessa appeared first on Competum.