Korkeimman oikeuden päätöksen tiivistelmä:

”Kaupunki ja B ry olivat sopineet koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisestä. A oli työskennellyt iltapäiväkerhon ohjaajana B ry:n palveluksessa. B ry:n lopetettua iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisen kaupunki oli sopinut toiminnan järjestämisestä C ry:n kanssa ja B ry oli irtisanonut A:n työsopimuksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että asiassa oli kyse liikkeen luovutuksesta ja että C ry oli velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. (Ään.) Ks. KKO:2018:65 KKO:2018:66”

Korkeimman oikeuden arvioinnin keskeinen yhteenveto:

”21. Yhteenvetonaan Korkein oikeus toteaa, että C ry on ryhtynyt harjoittamaan iltapäiväkerhotoimintaa samoissa tiloissa ja samoilla kalusteilla kuin B ry oli toimintaa harjoittanut ja että asiakaskunta oli siirtynyt B ry:ltä C ry:lle. Toiminta on ollut täysin samanlaista ennen ja jälkeen toiminnanharjoittajan vaihtumisen eikä toiminta ole ollut asian ratkaisuun vaikuttavalla tavalla keskeytyneenä. Toisaalta pääosa B ry:n henkilöstöstä ei ole siirtynyt C ry:n palvelukseen eikä tiloja ja kalusteita lukuun ottamatta muuta aineellista tai aineetonta omaisuutta ole siirtynyt C ry:lle.”

KKO viittasi tapauksessa myös Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioon  19.10.2017, Securitas C-200/16, jossa todettiin mm. että ”[34]…”yrityksen tai liikkeen luovutus” alaan kuuluu tilanne, jossa toimeksiantaja on irtisanonut yrityksen kanssa tehdyn valvonta- ja vartiointipalvelujen suorittamista sen laitoksissa koskevan sopimuksen ja tämän jälkeen tehnyt kyseisen palvelun suorittamiseksi uuden sopimuksen toisen yrityksen, joka kieltäytyy ottamasta ensimmäisen työntekijöitä palvelukseensa, kanssa, kun toinen yritys on ottanut käyttöön kyseisen palvelun suorittamiseksi välttämättömät laitteistot”

Myös samana päivänä annetut päätökset KKO:2018:65 KKO:2018:66 olivat mielenkiintoisia; niissä kunnan otettua takaisin aiemmin ulkoistetun toiminnan, tilanne katsottiin myös liikkeen luovutukseksi ja kunnan velvollisuus oli ottaa työntekijöikseen yksityisellä olleet työntekijät.

The post Liikkeen luovutus julkisen kilpailutuksen häviäjältä voittajalle appeared first on Competum.

R:n työsopimuksessa oli kilpailukieltoehto, joka ulottui 4kk työsuhteen päättymisen yli. Kilpailukiellon ja salassapidon rikkomuksesta oli sovittu sopimussakko.

Kilpailukieltosopimus on pääsääntöisesti tarpeen työnantajan etujen turvaamiseksi. Kilpailukieltosopimuksen sallittavuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon työntekijän mahdollisuus hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä ja oikeus vapaasti valita työpaikkansa. Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n säännöksellä on pyritty siihen, ettei kilpailukieltosopimuksia tehtäisi tehtävissä, joihin ei liity työnantajan todellista kilpailunrajoitustarvetta.

Korkein oikeus toteaa, että suojattavien tietojen luonteella ja työnantajan tosiasiallisella suojan tarpeella on siten arvioinnissa olennainen merkitys.

K Oy:n toiminta oli keskittynyt valmiista roboteista koottavien automaatiojärjestelmien toimittamiseen. K Oy:n toimittamat automaatiojärjestelmät rakennettiin yleisesti saatavilla olevia robotteja käyttäen ja niitä ohjaavat ohjelmat rakentuvat tavanomaisiin ohjelmistoratkaisuihin, joissa on kysymys lähinnä tarvittavien liikeratojen tapauskohtaisesta ohjaamisesta. K Oy:n toimituksiin ei pääsääntöisesti liittynyt tuotekehitystoimintaa, jossa olisi sellaista tietoa tai osaamista, jota kilpailijoilla ei olisi yleisesti käytössä.  K Oy:n toimitukset perustuivat tarjouskilpailuun. Tarjoukseen liittyy asiakkaan tarpeita varten tehty järjestelmän suunnittelu.

R:n työ käsitti pääasiallisesti robottien ohjelmointia K Oy:n tekemissä toimituksissa. Lisäksi hän oli yhtiön tietojärjestelmän palvelimen pääkäyttäjä. R:lle ei hänen pääasiallisesti suorittamassaan ohjelmointityössä karttunut sellaista tietotaitoa ja teknistä osaamista, jonka suojaaminen olisi kilpailullisesti tärkeää. R ei osallistunut tarjousten tekemiseen tai niiden suunnitteluun, joten tätä kauttakaan hän ei saanut haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tietoa. Yhtiön oma tuotekehitys oli vähäistä eikä R:n ole näytetty osallistuneen siihen merkittävässä määrin. R:n pääasialliset tehtävät yhtiössä ovat sen vuoksi olleet sen laatuisia, että ne eivät puoltaneet kilpailukieltosopimuksen sallittavuutta.

R oli yhtiön palveluksessa automaatioinsinöörin tehtävänimikkeellä. Hänellä ei ollut alaisia eikä esimiesasemaa. Hänen palkkansa ei vastannut ammattiliiton palkkasuositusta. R:n asema yhtiössä ei ollut sellainen, että se puoltaisi kilpailukieltosopimuksen sallittavuutta. R:n työsopimuksessa kuitenkin todetiin, että kilpailukiellon asettamat rajoitukset on otettu huomioon hänen palkkansa määrässä. R:n palkka oli määrältään kuitenkin niin alhainen, ettei siinä voida katsoa korvatun kilpailukiellon rajoituksia.

K Oy:n toiminnassa on liike- ja ammattisalaisuuksiksi katsottavia tai niihin verrattavia tietoja, joita varten yhtiöllä on suojan tarve. Yhtiö on verrattain pieni toimija alalla, minkä voi katsoa korostavan suojan tarvetta.

R:n työtehtävät ohjelmoijana käsittivät vain varsin rajoitetusti toimintaa, jossa syntyi työnantajan kannalta keskeistä tuotekehitys- ja tutkimustietoa. R ei osallistunut yhtiön myyntitoimintaan ja tarjousten suunnitteluun. Näistä hän kuitenkin saattoi saada tietoja yhtiön tietojärjestelmästä, johon hänellä palvelimen pääkäyttäjänä on ollut pääsy. Hänen mahdollisuutensa hyödyntää näitä tietoja omakohtaisen kokemuksen puuttuessa olivat kuitenkin olleet vähäiset.

Korkeimman oikeuden mukaan työntekijän asema ja palkkaus tässä tapauksessa olivat sellaisia, että ne eivät puoltaneet kilpailukiellon sallittavuutta. Vain vähäinen osa työntekijän tehtävistä oli ollut sellaisia, joilta osin kilpailukiellolle olisi perusteita. Vaikka työnantajan toiminnan laatu ja liike- ja ammattisalaisuuden säilyttämisestä johtuva suojan tarve jossain määrin puoltavat kilpailukiellon sallimista, Korkein oikeus katsoi, ettei asiassa huomioon otettavia seikkoja punnittaessa kiellolle ollut tässä tapauksessa riittäviä perusteita. Kilpailukiellon käyttämiselle työntekijän työsopimuksessa ei olllut työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä.

Lue koko päätös

The post Mitätön Kilpailukielto Työsopimuksessa, KKO:2014:50 appeared first on Competum.